"Ylioppilasteatteri on Helsingissä toimiva ammattijohtoinen harrastajateatteri, joka perustettiin 1926 Akateemisen Näytelmäseuran nimellä. Se tarjosi toimipaikan akateemisille teatterinharrastajille mutta sen tavoitteet olivat pelkkää harrastelua kunnianhimoisemmat. Yhdistyksen johtajilla oli jo heti alussa ratkaistavanaan perustava kysymys: tehdäkö näytelmäseurasta ammattinäyttämöiden tapainen laitos, vaiko puhdas harrastaja-näyttelijöiden kerho.
Monien tuumimisien ja keskustelujen perästä hyväksyttiin toiminnan perusteeksi jonkinlainen välimuoto edellisistä. Näyttelijät, jotka eivät nauti mitään palkkaetuja, valitaan erityisen kokeen perusteella, joka suoritetaan tarkoitukseen valitun arvostelulautakunnan edessä. Sen sijaan seuran ammattitaitoinen ohjaaja ja rahastonhoitaja, jotka tulivat suorittamaan vaikeimman työn, joutuivat palkallisten toimihenkilöiden ryhmään."
-Helsingin Sanomat 12.9.1928
Teatterilla on alusta alkaen ollut ammatillinen taiteellinen johtaja ja se valitsee jäsenensä valintakokeiden kautta. Seura muutti nimensä Ylioppilasteatteriksi 30-luvun alussa ja vuodesta 1959 lähtien se toimi omassa studiotilassaan Vanhalla Ylioppilastalolla aina Vanhan tulipaloon saakka 1978. Ennen evakkovuosia Kalle Holmbergin ohjaama Lapualaisooppera 1966 nosti Ylioppilasteatterin kansalliseen tietoisuuteen ja 60-luvun poliittiselle aallonharjalle. Esitys on yksi suomalaisen teatteritaiteen merkkipaaluja mutta sillä tai poliittisuudella yleensä ei ratsastettu pitkään. Johtaja Raila leppäkosken kaudella yhteiskunnallisesta kapinasta käännyttiin tutkimaan yksilöä ja omaa ilmaisua (mm. Kuningas Ubu, Marat, Silmät). Joulukuussa 1979 teatteri muutti nykyiselle paikalleen, Vanhan juhlasalin näyttämötorniin rakennettuun studioon.
Ylioppilasteatterissa on harrastettu myös kiertue-esityksiä ja kesäteatteria on tehty joka kesä mm. Seurasaareen ja vuodesta 1984 lähtien Mustikkamaalle. Liike Ylioppilasteatterin ja Teatterikorkeakoulun välillä on aina ollut kiihkeää. Vain 1980-luvulla teatteri ajautui Teatterikorkeakoulussa tapahtuvien mullistusten varjoon mutta profiloitui uudelleen Atro Kahiluodon johtajakaudella omakseen. 1992 Esa Kirkkopellon käsikirjoittama ja ohjaama Mahnovitsina oli vuosikymmenen alun merkittävimpiä teatteritekoja. Hurmoshenkisyys jatkui Juha Hurmeen johtajakaudelle ja Setä Tuomon tupa teki teatterin katsojaennätyksen Mustikkamaalla kesällä 1995. Tämän jälkeen uudet tuulet ovat puhaltaneet Ylioppilasteatterissa - kuten ne ovat puhaltaneet jo vuodesta 1926 saakka.
Ylioppilasteatteri on kausittain ollut sekä maamme näkyvin harrastajateatteri että myöhempien ammattilaisten itseopiskelu- ja kokeilulaitos. Nimitys ´harrastajateatteri´ peittää sen toimikentästä ja historiasta vain osan.
-Kansan Uutiset 13.4.1978
Tarkemmin teatterin historian herkkuihin, koukeroihin ja kommelluksiin voi tutustua lukemalla seuraavat teokset: