Kukkein kesäpäivä alkaa niiata kohti iltaa, koirat ja ihmiset ovat viehättäviä ja hyväkäytöksisiä, kynnet leikattu, turkit trimmattu, kesäillan vienossa tuulessa leijailee hoitoaineen ja syreenien tuoksu. Kaikkien rotujen kansallinen koiranäyttely lähenee loppuhuipennusta, jossa valitaan koko näyttelyn kaunein koira, Best in Show. 

Kaikki on valmista,
kaikki on järjestyksessä – 

ja kehän ympärillä metsä huojuu, kuiskii ja huohottaa, kutsuu omiaan. Huhutaan että metsässä liikkuu susi, rivit alkavat hajoilla, ja pian kansainvälisesti palkittu siitosnarttu katoaa jäljettömiin. 

Koiranäyttely on esitys järjestä ja järjettömyydestä, muodoista, muodostelmista, eleistä ja kaaoksesta, hupsuista pienistä viettieläimistä, hullusta rakkaudesta, tavoista joilla kesytämme, jalostamme ja kasvatamme toisiamme, itseämme ja läheisintä kumppanilajiamme. 

Esityksen teksti on kirjoitettu dialogissa Shakespearen Juhannusyön uni -näytelmän sekä Edith Södergranin Levottomia unia -kokoelman kanssa; kummankin teoksen tekstejä on punottu osaksi esityksen kielellistä kudelmaa.